Helsingholmen
60°01,8′ N 22°16,9′ E
Ääniraita: Rolling Stones, Wild Horses
Landauspaukku: Veneessä, satuolentoja bongaillen.
Mukana: Keihänen (vaimo), Toni (veli), Riina (käly), Tesla (vene)
Saapuminen
Poukamassa on tyyntä, kun lähestymme satamaa. Niin kai täällä yleensä. On Keihäsen ensimmäinen, täysin itsenäinen rantautuminen. Kolmetoista hevosvoimaa työntävät Teslan kuuden ja puolen tonnin ruohoa vääjäämättä kohti laituria. Venekuntaa hieman jännittää. Keihästä ei, ilme on keskittynyt, pinnakäsi vakaa. Lasken ankkurin hiekkapohjaan, se tarraa heti kiinni. Tervehdin naapuria. Hieno vene, Avance. Keihänen ottaa kaasun pois, tekee muutaman ohjausliikkeen ja antaa veneen lipua omalla painollaan. Laiturilla joku on tullut ottamaan vastaan. Ystävällistä, mutta tarpeetonta. Tesla pysähtyy seitsemän ja puoli senttimetriä laiturista.
Skoolaamme onnistuneelle rantautumiselle, kaadamme laidan yli Ahdille siivut. Samaan aikaan poukaman perälle, hiekkarannalle, ilmestyy nainen ja hevonen. Nainen ratsastaa ilman satulaa valkoisella hevosella mereen. Ei sentään yksisarvinen, Keihänen toteaa. En ole täysin varma. Jonkinlainen, satumainen ilmavirtaus leijailee saaren yllä.
Kuva: Keihänen ja rantautumisilme
Kuva: Riina ja herkkulandaussmörgarit
Kuva: Laiturissa, Tesla tapasi pikkusiskonsa
Kävely
Lähdemme kävelylle. Saari on matala. Sama satumaisuus, joka tuntui satamassa, on läsnä myös metsikössä. Kävelemme metsän läpi saaren toiselle puolelle. Kallioilla tepastelee alastomia ihmisiä. Saunojia. Tervehdimme ja pujahdamme takaisin metsään. Palaamme satamaan ja käymme varaamassa saunavuoron, tilaamme samalla aamusämpylät. Tarjolla olisi ollut myös savukalaa, mutta meillä on Taalintehtaalta hankkimamme lohi. Harmi.
Ruokailu
Meillä ei ole grillihiiliä. Menemme Tonin kanssa maihin pohtimaan, miten valmistamme illallisen. Rannalla on pieni nuotio, jonka äärellä grillaa mies. Menemme muina miehinä jutustelemaan niitä näitä. Tarjoamme oluen. Ennen kuin ehdimme kysyä, ehdottaa mies, että voimme käyttää hänen tultaan. Haemme halsterin ja kalan.
On jalkapallon MM-kilpailut. Päätämme syödä ”kerholla”, siellä on televisio. Häveliäisyyttämme jättäydymme takariviin syömään. Ruokailun jälkeen huomaamme, että olimme arvioineet veneilijöiden jalkapalloinnostuksen väärin. Huone on täyttynyt ääriään myöten, emmekä näe perältä televisiot. Vetäydymme hieman vastahakoisesti takaisin veneeseen, sillä tunnelma on hyvä.
Kiitos teknologian, katsomme pelin koneelta Teslan sitloodassa. Toista oli neljä vuotta sitten. MM-finaali. Rantauduimme Hiittisiin siinä toivossa, että kylällä olisi paikka, jossa on televisio. Ei ollut. Joku, neuvoi, että menkää Rosalaan, rantakahvilassa on televisio. Irrottauduimme ja purjehdimme Rosalaan. Ei ollut televisiota Rosalassa. Askelsimme laituria, kartoitimme veneitä, etsimme televisioantennia. Emme löytäneet. Kuuntelimme pelin radiosta.
Kuva: Preppailua, Riina ja Keihänen
Kuva: Kerholla, lainatulella grillattua lohta ja puolikkaat Keihänen ja Riina
Kuva: Tesla, otteluaikataulu seinällä
Bonuskuva: Rosala, Keihästä keljuttaa keulaluukussa
Saunominen
Pelin jälkeen vaellamme taikametsän läpi saunaan. Löylyt ovat hyvät. Jopa paremmat. Vilvoittelemme terassilla. Maisema avautuu rantakalliolle ja merelle. Käymme uimassa. Olo on hyvä, mieli on korkea. Pienen loven tunnelmaan vuolee kolikkosuihku. Ymmärrän, että vesi on kortilla, mutta kolikkosuihku, onko se paras ratkaisu. Jopa suihkuttomuus olisi mielestäni parempi. Mutta ymmärrän senkin, että tämä on yksi mielipide ja sekin vain omani.
Menen uimaan.