Seuraavassa otteita lokikirjasta vuosien varrelta.
Mukana mm.: Keihänen (vaimo), Toni (veli), Riina (veljen vaimo), Niki (Keihäsen veli) sekä Toni I. ja Lauri (Nikin ystävät) sekä erityisvieras.
---------
Hanko – Itämeren portti
59˚49,1' N 22˚58,0' E
Musiikkiraita: Tomas Ledin, Sommartiden
Landauspaukku: Veneessä, tulevia veneitä ja laiturilla käyskentelijöitä tarkkaillen (todelliset tietäjät parkkeeraavat perä edellä laituriin, jotta pääsevät heittämään ilmafemmoja puolituttujen kanssa).
Saapuminen
Kello oli jo paljon ja ilta hämärtynyt, kun saavuimme Hankoon. Takana ei ollut kovin pitkä legi, mutta tavoillemme uskollisina lähdimme myöhään. Olimme aikaisemmin olleet Itäsataman puolella, mutta päätimme tällä kertaa rantautua Itämeren porttiin.
Vapaa paikka löytyi vaivatta. Sammutin moottorin. Tyynen hiljaisuuden rikkoi etäinen musiikki. Tarkensin korviani: ruotsalaista pop-laulantaa. Paikansin lähteen vastarannalle. Pyysin Keihästä ojentamaan ukin vanhat kiikarit. Tarkensin ehjän linssin kohteeseen ja havaitsin paikallisen juottolan, NJK-ravintolan ja sen kattoterassin, jossa tanssittiin pöydillä ja yhteishoilattiin Tomas Lediniä. Sydämissämme läikähti, olimme saapuneet Hankoon.
Kuva 2: Matkalla Hankoon, kilpailu viimeisistä laituripaikoista on tiukka. Keihänen ei anna jalkaakaan periksi ja varmistaa meille paikan
Pyöräilyä
Heräsimme aurinkoiseen aamuun. Viritimme safarisuojan (kuva 3) sitloodan ylle ja katoimme aamiaisen ulos. Lokit liihottivat ja tuore kahvi tuoksui. Tästä tulisi kuuma ja hyvä päivä.
Vuokrasimme pyörät mantereen puolella sijaitsevalta bensiiniasemalta. Kiertelimme hiekkaisia rantoja ja kävimme lounaalla Mannerheimin aikoinaan isännöimässä Neljän tuulen tuvassa. Ruoka oli hyvää ja näkymät parhaat.
Kuva 4: Keihänen fillaroi
Kuva 5: Keihänen kesytti karusellin
Lautturit
Mantereen ja Itämeren portin väliä sahaa ympäri vuorokauden, motorisoitu ponttonilaiturin pätkä. Sitä operoivat maanmainiot ja aina auttavaiset lautturit, jotka sijoittavat kulkupelinsä kovallakin tuulella millimetrintarkasti joka kerta oikeaan kohtaan.
Chicken wingsit
Uskallan sanoa, että söimme juuri Saaristomeren parhaat tuliset chicken wingsit Roxyn terassilla (tosin emme ole niitä muualla syöneet). Terassi on kuin luotu päiväoluille. Ohi kävelee jatkuvana virtana reippaita, pastellin värisiin pikeepaitoihin pukeutuneita merihenkisiä ihmisiä, joita on mukava seurata. Yllättävän vähän heitä kuitenkin eksyy sisään.
Myös tuttu herrasmies käveli ohi ja huikkasimme hänet pöytäämme. Hän oli naapurimme Högsårassa. Yksin purjehtiva, mukava mies, jolla on (oikea) mielipide kaikesta (jonka johdosta ristimme hänet isäni mukaan meri-Steffiksi).
Meri-Steffi tarjosi meille vielä illemmalla itse graavaamaansa siikaa. Kiitos.
Saunassa
Miesten sauna on siisti ja valoisa. Lauteilla sain kuulla, että hetki sitten saunassa oli peseytynyt kauempaa tullut koulutusveneen miehistö. Ymmärrettävästi siivoojat eivät olleet vielä ehtineet käydä, joten saunassa tuoksui pylly (toinen vaihtoehto toki on, että kertoja itse on odöörin lähde ja yritti vierittää syyn viattomien niskaan).
Menin pihalle vilvoittelemaan pyyhe harteillani. Nousin kalliolle, josta avautui hieno näköala väylälle. Otin meri-ilmaa keuhkoihini ja tein venytysliikkeitä, kun takaani kuului tuttu ääni: ”Babuu (jostain syystä Keihänen oli alkanut kutsua minua siksi) onko toi ihan kousheria?” Käännyin takaoikealle ja huomasin vaimoni ja liudan muita naisia purskahtamassa nauruun. Myös miehiä nauratti, kun laskeuduin takaisin omaan karsinaani.
Muista: miesten ja naisten vilvoitusalueet on jaettu aidalla, joka ei jatku kalliolle asti.
Rantabulevardilla
Puimme ylle puhtaimmat vaatteemme, suihkutimme kölninvettä iholle ja suuntasimme espadrillomme rantabulevardille. Terassilla istuessamme huomasin syrjäsilmällä tutun hahmon kävelevän ohi. Ehdotin Keihäselle, että tämä pyrähtäisi tiedustelemassa millä asialla Jiri Nikkinen täällä liikkui. Keihänen tuli takaisin ja ilmoitti – sen minkä osasin jo hänen ilmeestään lukea – kyllä, Jiri soittaisi tänään Beatlesia Origossa. Tämä tieto sinetöi iltamme.
En ole nähnyt Beatlesia livenä, mutta voin todeta, että jos se oli puoletkaan niin hyvä kuin Jiri, niin en ihmettele hetkeäkään heidän suosiotaan.
Jiri: vielä jos saisit Revolutionin repertuaariisi, niin näkisit onnesta sekopäisen Keihäsen soittamassa pöydällä ilmakitaraa.
Kuva 6: Ja kohta soi Rokkenroll (Niki, Toni I, Keihänen, Minä, Lauri ja Jiri)
Huoltopäivä
Tänään oli huoltopäivä. Niin veneen kuin ihmisten. Tarkistimme moottorin öljyt ja jäähdytinnesteet, otimme vettä ja haimme kanisteriin löpöä. Ostimme Bouting outletista Monte Carlo -nimistä köyttä (nyt kelpaa taas heittää köydet laiturille). Pyöräilimme ylös alas Hankoa ja pelasimme tennistä. Söimme lounaan, kävimme kaupassa ja hankimme Keihäselle lippalakin, jossa on maailman isoin lippa: mitä suurempi lippa, sitä coolimpi likka.
Kuva 7: Se oli tiukka ruuvi (Toni)
Kuva 8: Voittajien on helppo olla omahyväisiä (Toni ja Riina)
Kuva 9: Lounaalla (Minä, Riina, Keihänen ja uusi lippalakki, Toni)
Kuva 10: Pyörillä kauppaan ja takaisin (Keihänen)
Loppukevennys
Saint-Tropez ja Riviera kiistelivät siitä, kumpi heistä on gliffoin paikka. Saint-Tropez sanoi: ”Minä olen niin gliffa, että ihmisiä tulee joka puolelta Eurooppaa minua katsomaan”. Riviera tuhahti ja sanoi: ”Minä taas olen niin gliffa, että ihmisiä tulee ympäri maailmaa minua ihailemaan”. Hanko sattui kävelemään ohi ja kuuli keskustelun. Hanko mietti hetken ja sanoi: ”Hahaa, meitsi se vasta gliffa onkin, sillä kukaan ei ole kertonut ulkomaalaisille, että oon edes olemassa”. Saint-Tropez ja Riviera katsoivat toisiaan kummissaan ja kysyivät yhteen ääneen: ”Kuka merde sinä olet?”
Kuva 11: ”Kyllä se aurinko nousee vielä huomennakin.” (Itämeren portin kalliot)
